Koiraa ulkoiluttava mies kävi oluella – ilahduin

Naapurissani asuu koiraa ulkoiluttava mies. Koiraa ulkoiluttava mies pukeutuu verkkareihin ja HJK:n logolla varustettuun paitaan. Koiraa ulkoiluttava mies nyökkää minulle tervehdykseksi rappukäytävässä ja 10 metrin säteellä ulko-ovesta. Ulkoilutettava koira on vaalea ja keskikokoinen, kuten mieskin. 

Kävelin elokuisena päivänä ihmisiä pursuilevan terassin ohi. Koiraa ulkoiluttava mies istui terassilla farkkuihin ja kauluspaitaan pukeutuneena, otsa punaisena ja oluttuoppi pöydällä hikoillen. Koiraa ulkoiluttava mies tervehti minua reippaasti kättään heilauttaen. Ilahduin. Ja tunnistin miehen, vaikka hänellä ei ollut edes koiraa mukanaan. 

‍Ei ole brändin mukaista, voisi joku todeta koiraa ulkoiluttavan miehen toiminnasta.

Ehkä ei, mutta entä sitten? 

Yritykset ja mainostoimistot luovat brändeille raameja, joilla perustellaan sitä, kun jotain ei haluta tehdä tai sanoa. Toisinaan kyse on aidosta uskosta raamien tärkeyteen, toisinaan kyse on viitsimisen puutteesta. Pahimmillaan se on kuvitteellisten odotusten mukaan toimimista – ei meiltä odoteta tällaista. Ei niin, ja tuskin mitään muutakaan. Esimerkiksi oma suhteeni koiraa ulkoiluttavaan mieheen on hyvin pintapuolinen, mutta silti läheisempi kuin kovinkaan moneen brändiin. 

Vaikka odotuksia olisikin, on niiden rikkominen useimmiten pelkästään virkistävä asia. Kun jääkiekkomaalivahti paljastuu lukutoukaksi, kansa innostuu. Sama tapahtuu, kun presidentti soittaa radion luonto-ohjelmaan. 

Miksei verkkareihin pukeutuva brändikin voisi pukeutua joskus juhlavaatteisiin ja tehdä jotain odottamatonta? 

Kirjoittaja on polkupyörää ajava, mutta myös biljardia pelaava mies ja suunnittelupari Erma&Reinikaisen toinen puolisko.